anttibelow.com

LÅGSKÄR, AHVENANMAA 25.4.-6.5.2006

Vietin vajaat kaksi viikkoa Ahvenanmaan lintuasemasaarella Lågskärillä, jonne olin jo pitkään haaveillut kevätretkeä haahkojen parhaaseen pesimäaikaan. Ensimmäisen kerran sain kokea Lågskärillä etelävirtauksen ja vanha pohjoisvirtauskirous kevätretkillä on nyt poistunut. Säät olivat mitä parhaimmat, vain yhtenä päivänä tihkui hieman vettä ja se olikin lajistollisesti paras päivä (114 lajia, vain yhden päässä kaikkien aikojen parhaasta Lågskärillä).

Vaikka asemarutiineitakin tuli hoidettua, pääosassa oli valokuvaaminen. Kuvia kertyi noin 75 lajista, muutamia lajeja pääosin ensimmäistä kertaa kuvaamaan maastossa. Seuraavassa joitain otoksia noin 3000 kuvan joukosta.

Haahka oli retken eniten kuvatuin lintulaji. Lågskärin haahkat ovat huomattavasti kesympiä kuin mantereella ja varsinkin naaraita on suhteellisen helppo lähestyä. Tai ne lähestyvät kuvaajaa. Lajin käyttäytymistä oli mielenkiintoista seurata ja varsinkin, miten koiraat reagoivat viimeisiin pesimättömiin naaraisiin. Parhaimmillaan naaraan ympärillä saattoi olla jopa kolmisenkymmentä koirasta kosimassa.

Lågskär on ollut tunnettu allihaahkoistaan. Aiemmin allihaahkoja oli talvella-keväällä kymmeniä allhaahkoja, mutta viime vuosina lukumäärät ovat olleet vähäisempiä. Joinain vuosina sitä ei ole edes saarella havaittu! Tänä keväänä rantavesissä oli parhaimmillaan lähes 40 lintua. Ja onni suosi sitkeää kuvaajaa; muutamia tilanteita mahtui kahden viikon jaksoon.

Allit saapuivat runsaammin vasta kuun vaihteessa. Eräänä aamuna peilityynellä merellä oli hienot valot ja sain mukavia parvikuvia alleista.

Merihanhi on Lågskärillä tavallinen näky. Laji on arka ja osa saaresta onkin pesimäaikana rauhoitettu liikkumiselta. Saaren laguunille ruokailemaan tulevia lintuja pääsi aina silloin tällöin kuvailemaan. Lentokuvaustilanteita oli runsaasti, maassa lajia on vaikeampi kuvata. Ohessa ainoa kuva maalla liikkuvista linnuista aamusumun aikaan.

Tukkakoskeloita oli rannoilla runsaasti. Lajista sai runsaasti kuva-aineistoa erilaisista tilanteista. Ohessa koiras etsii naarasta, on löytänyt sen, toimii ja lopputulos onkin sitten nähtävillä vasta myöhemmin kesällä.

Petolintuja havaitaan saarella vähän. Joskus yksittäisiä lajien edustajia voin jäädä joksikin aikaa saarelle saalistelemaan, erityisesti illalla muuton keskeyttäneitä lintuja voi saapua yöpymään ja ne lähtevät heti aamun valjetessa jatkamaan muuttoa. Vasemmalta oikealle: varpushaukka, suopöllö, hiirihaukka ja sinisuohaukka.

Keväällä mustaleppälinnuista tuli runsaasti havaintoja Etelä-Suomesta. Myös Lågskärillä lajia havaittiin lähes päivitääin 1-4 lintua. Aiemmin en ollut päässyt kuvaamaan lajia digimuodossa, nyt kuvia syntyi runsaasti eri pukuisista. Myös leppälinnut aloittelivat muuttoaan jakson aikana (oikeanpuoleisin kuva).

Rastaiden lentokuvaus oli yksi projekteistani, mutta parannettavaa jäi vielä paljon. Vasemmalta punakylkirastas, laulurastas ja sepelrastas.

Lågskär on tunnettu ehkä parhaiten harvinaisuuksistaan. Vaikka nautimme kaakkois- ja etelävirtauksista lähes kaksi viikkoa, ei kovin ihmeitä havaittu. Ilmeisesti Mikalan Antin olisi pitänyt jäädä pidemmäksi aikaa, sillä hän ne parhaat lajit löysi ensimmäisen viikon aikana. Harvinaisin laji oli etelänsatakieli, joka viihtyi saaressa kolme päivää. Lintu oli arka ja sain yllätettyä sen vasta viimeisenä havaintopäivänä. Vieressä satakieli vertailun vuoksi. Muita mukavia olivat mm. viikon saaressa ollut harjalintu sekä aikainen (28.4.) pikkusieppo.

Elämä ulkosaaristossa on muuttolinnuille kovaa. On kylmää, tuulista, ruoka vähissä, väsymys painaa ja pedot vaanivat. Traagisia tapahtumia havaittiin runsaasti. Mielenkiintoista oli seurata mm. koirashaahkoihin erikoistuneen harmaahylkeen saalistusta. Se saattoi hyökätä päivän aikana muutaman koirashaahkan kimppuun altapäin ja tapettuaan söi siltä sisälmykset. Loput se jätti lokeille siivottavaksi.
Kalalokit puolestaan olivat yllättäviä petoja, sillä niitä nähtiin usein napsimassa meren yllä lennossa olevia pikkulintuja. Ohessa kalalokkien uhriksi on joutumassa saaresta pohjoista kohti lähtenyt punarinta.
.

Varpushaukka on alla saanut saaliiksi järripeipon, jota se mässäili katajapuskan suojissa. Saaressa oli runsaasti väsähtäneitä järripeippoja ja peippoja, joita varpushaukat ja tuulihaukat napsivat helposti saaliikseen.

Karut olosuhteet karsivat heikoimmat pois. Viereiset kaksi tiltalttia hakivat toisistaan tukea selvitäkseen tulevan kylmän yön yli. Ne hakivat suojaa talon seinustalta eri paikoista kuin etsien suojaisinta kohtaa ja yrittivät lämmittää toisiaan. Aamulla paljastui oheinen lopputulos.

Lopuksi vielä sekalainen satsi kuvia:

Kiuru, harmaahaikara, harmaahaikara saa merikihun kimppuunsa, pajulintu nappaa hyönteistä, haahkat aamuauringossa, sepelkyyhky, varis ja auringonnousu, kangaskiuru, västäräkkinaaras, rantakäärme näyttää kieltä, luhtakana, sepelrastas, riskilöiden taitolentoa, punapää ja punarinta, järripeipot ja tukkasotkapari.


	english \| svenska \|español
Biografia Lintukuvat Muut kuvat Viimeaikaisia Kuvauskalusto Retket Linkit Yhteystiedot Kotisivulle	Lintukuvia ja muita luontokuvia - Antti Below Retket LÅGSKÄR, AHVENANMAA 25.4.-6.5.2006 Vietin vajaat kaksi viikkoa Ahvenanmaan lintuasemasaarella Lågskärillä, jonne olin jo pitkään haaveillut kevätretkeä haahkojen parhaaseen pesimäaikaan. Ensimmäisen kerran sain kokea Lågskärillä etelävirtauksen ja vanha pohjoisvirtauskirous kevätretkillä on nyt poistunut. Säät olivat mitä parhaimmat, vain yhtenä päivänä tihkui hieman vettä ja se olikin lajistollisesti paras päivä (114 lajia, vain yhden päässä kaikkien aikojen parhaasta Lågskärillä). Vaikka asemarutiineitakin tuli hoidettua, pääosassa oli valokuvaaminen. Kuvia kertyi noin 75 lajista, muutamia lajeja pääosin ensimmäistä kertaa kuvaamaan maastossa. Seuraavassa joitain otoksia noin 3000 kuvan joukosta. Haahka oli retken eniten kuvatuin lintulaji. Lågskärin haahkat ovat huomattavasti kesympiä kuin mantereella ja varsinkin naaraita on suhteellisen helppo lähestyä. Tai ne lähestyvät kuvaajaa. Lajin käyttäytymistä oli mielenkiintoista seurata ja varsinkin, miten koiraat reagoivat viimeisiin pesimättömiin naaraisiin. Parhaimmillaan naaraan ympärillä saattoi olla jopa kolmisenkymmentä koirasta kosimassa. Lågskär on ollut tunnettu allihaahkoistaan. Aiemmin allihaahkoja oli talvella-keväällä kymmeniä allhaahkoja, mutta viime vuosina lukumäärät ovat olleet vähäisempiä. Joinain vuosina sitä ei ole edes saarella havaittu! Tänä keväänä rantavesissä oli parhaimmillaan lähes 40 lintua. Ja onni suosi sitkeää kuvaajaa; muutamia tilanteita mahtui kahden viikon jaksoon. Allit saapuivat runsaammin vasta kuun vaihteessa. Eräänä aamuna peilityynellä merellä oli hienot valot ja sain mukavia parvikuvia alleista. Merihanhi on Lågskärillä tavallinen näky. Laji on arka ja osa saaresta onkin pesimäaikana rauhoitettu liikkumiselta. Saaren laguunille ruokailemaan tulevia lintuja pääsi aina silloin tällöin kuvailemaan. Lentokuvaustilanteita oli runsaasti, maassa lajia on vaikeampi kuvata. Ohessa ainoa kuva maalla liikkuvista linnuista aamusumun aikaan. Tukkakoskeloita oli rannoilla runsaasti. Lajista sai runsaasti kuva-aineistoa erilaisista tilanteista. Ohessa koiras etsii naarasta, on löytänyt sen, toimii ja lopputulos onkin sitten nähtävillä vasta myöhemmin kesällä. Petolintuja havaitaan saarella vähän. Joskus yksittäisiä lajien edustajia voin jäädä joksikin aikaa saarelle saalistelemaan, erityisesti illalla muuton keskeyttäneitä lintuja voi saapua yöpymään ja ne lähtevät heti aamun valjetessa jatkamaan muuttoa. Vasemmalta oikealle: varpushaukka, suopöllö, hiirihaukka ja sinisuohaukka. Keväällä mustaleppälinnuista tuli runsaasti havaintoja Etelä-Suomesta. Myös Lågskärillä lajia havaittiin lähes päivitääin 1-4 lintua. Aiemmin en ollut päässyt kuvaamaan lajia digimuodossa, nyt kuvia syntyi runsaasti eri pukuisista. Myös leppälinnut aloittelivat muuttoaan jakson aikana (oikeanpuoleisin kuva). Rastaiden lentokuvaus oli yksi projekteistani, mutta parannettavaa jäi vielä paljon. Vasemmalta punakylkirastas, laulurastas ja sepelrastas. Lågskär on tunnettu ehkä parhaiten harvinaisuuksistaan. Vaikka nautimme kaakkois- ja etelävirtauksista lähes kaksi viikkoa, ei kovin ihmeitä havaittu. Ilmeisesti Mikalan Antin olisi pitänyt jäädä pidemmäksi aikaa, sillä hän ne parhaat lajit löysi ensimmäisen viikon aikana. Harvinaisin laji oli etelänsatakieli, joka viihtyi saaressa kolme päivää. Lintu oli arka ja sain yllätettyä sen vasta viimeisenä havaintopäivänä. Vieressä satakieli vertailun vuoksi. Muita mukavia olivat mm. viikon saaressa ollut harjalintu sekä aikainen (28.4.) pikkusieppo. Elämä ulkosaaristossa on muuttolinnuille kovaa. On kylmää, tuulista, ruoka vähissä, väsymys painaa ja pedot vaanivat. Traagisia tapahtumia havaittiin runsaasti. Mielenkiintoista oli seurata mm. koirashaahkoihin erikoistuneen harmaahylkeen saalistusta. Se saattoi hyökätä päivän aikana muutaman koirashaahkan kimppuun altapäin ja tapettuaan söi siltä sisälmykset. Loput se jätti lokeille siivottavaksi. Kalalokit puolestaan olivat yllättäviä petoja, sillä niitä nähtiin usein napsimassa meren yllä lennossa olevia pikkulintuja. Ohessa kalalokkien uhriksi on joutumassa saaresta pohjoista kohti lähtenyt punarinta. . Varpushaukka on alla saanut saaliiksi järripeipon, jota se mässäili katajapuskan suojissa. Saaressa oli runsaasti väsähtäneitä järripeippoja ja peippoja, joita varpushaukat ja tuulihaukat napsivat helposti saaliikseen. Karut olosuhteet karsivat heikoimmat pois. Viereiset kaksi tiltalttia hakivat toisistaan tukea selvitäkseen tulevan kylmän yön yli. Ne hakivat suojaa talon seinustalta eri paikoista kuin etsien suojaisinta kohtaa ja yrittivät lämmittää toisiaan. Aamulla paljastui oheinen lopputulos. Lopuksi vielä sekalainen satsi kuvia: Kiuru, harmaahaikara, harmaahaikara saa merikihun kimppuunsa, pajulintu nappaa hyönteistä, haahkat aamuauringossa, sepelkyyhky, varis ja auringonnousu, kangaskiuru, västäräkkinaaras, rantakäärme näyttää kieltä, luhtakana, sepelrastas, riskilöiden taitolentoa, punapää ja punarinta, järripeipot ja tukkasotkapari.
	Copyright Antti Below 2006