VARANKI, NORJA 8.6.-17.6.2007
Viime talvena suunnittelimme perheen kanssa kesäretkeä Varangin niemimaalle Pohjois-Norjaan. Kuitenkin, koska lapset ovat vielä hyvin pieniä, vaimoni päätti laskea minut kuvausretkelle ilman perhettä. Tietoon oli ennakkoon tullut, että pohjoisessa oli paikoin hyvin sopuleita ja sen myötä niitä syövien petojen kuvausmahdollisuudet olisivat pitkästä aikaa hyvät. Sain houkuteltua mukaani Esa Pienmunnen Espoosta ja matkaan lähdimme kesäkuun toisella viikolla. Ensin suuntasimme kohti Kuusamoa, jossa vietimme viikonlopun tavoitteena kuvata mm. ennätysrunsaana esiintyvää sinipyrstöä. Sateiden työntyessä Suomeen, suuntasimme kulkumme suoraan Hamningbergiin Varangille. Vaikka ennusteet lupasivat jatkuvaa pilvisyyttä ja sateita, onnistuimme välttelemään pahimmat kelit ja myös kuvaukset onnistuivat yli odotusten. Tavoitteenani oli kuvata pohjoisen lajistoa mahdollisimman kattavasti ja se onnistuikin paria lajia lukuunottamatta. Keräkurmitsa ja lapinuunilintu jäivät yrittämättä paluumatkalla Suomen puolelta, kun sateet osuivat vihdoin kohdallemme. Myöskään sepelrastasta emme retkellä havainneet.

Viikon aikana onnistuin kuvaamaan yli 80 lajia. Parasta antia maisemien lisäksi olivat öinen tunturihaukka tien varressa, tunturikiurun pesä sekä retki Hornöyan lintusaarelle aurinkoisessa säässä. Lisäksi täyttyi yksi tavoite eli nyt minulla on kuvia kaikista Suomen pesimälajeista.

Seuraavassa varsin rajallinen kuvakooste viikon retkeltä ja yli 7000 kuvasta.

---

Kuusamon viikonloppu tuotti kuvia nuoresta koirassinipyrstöstä. Kiitokset Markus Varesvuolle avustamisesta! Lisäksi pääsimme kuvaamaan Rukan virtavästäräkkiä ja koskikaraa keräämässä ruokaa poikasilleen. Helilammella uiskenteli kesyhkö joutsenpoikue.




Kuusamosta matka jatkui Inariin, jossa saimme viime hetken retkeilyvinkkejä Olli Osmoselta. Suurkiitos Ollille niistä, vaikkemme sitten lähestyvien sateiden takia montaa vinkkiä ehtineetkään hyödyntää.
Ivalossa pääsimme kuvaamaan pikkusirkkua, soidintavaa lapinsirriä (2) ja jänkäsirriäistä.



Inarista suuntasimme kiireen vilkkaa Norjaan Varangille ja Hamningbergiin. Tarkoitus oli majoittua telttaan, mutta sateiset sääennusteet hellyttivät paatuneen ammattikuvaajan Varesvuon kutsumaan meidät majoittumaan vuokramökkiinsä Hamningbergiin. Sieltä käsin teimme kuvausretkiä kolmen päivän ajan, kunnes siirryimme Berlevågin suuntaan tunturiylängölle. Seuraavassa saldoa jollain tavalla ryhmiteltynä.

Allia onnistuimme kuvaamaan onnistuneesti tien laidalla olevilla lammilla ylänköalueella. Linnut olivat tottuneet tiellä liikkujiin ja päästivät lähestymään aivan pienen lammen rantaan.



Varangilla onnistuimme kuvaamaan pariakymmentä kahlaajalajia, sirrejäkin useita lajeja. Vasemmalta: suosirri, pulmussirri, pikkusirri ja merisirri.



Punakuirit tuottivat aluksi vaikeuksia, sillä havaitsimme niitä vain kaukaa. Sitten kohdalleni sattui kuvaajaystävällinen naaras, ja myöhemmin molemmat pääsimme kuvaamaan pariskuntaa Berlevågin tien varressa.



Suokukot olivat arkoja soitimella, mutta viimeisellä telttailupaikalla allekirjoittaneella kävi tuuri, kun menin oluttölkki toisessa ja kamera toisessa kourassa fiilistelemään osin jäisen tunturilammen rantaan. Parvi suokukkoja laskeutui soidintelemaan vierelleni.



Muita matkalla kuvattuja kahlaajia olivat mm. meriharakka, pikkukuovi, kapustarinta ja vesipääsky.



Varpuslintuja alueella on vähän ja seuraavassa muutamia tyyppilajeja: lapinkirvinen, lapinsirkku, vuorihemppo (2), keltavästäräkki, sinirinta ja kivitasku.




Retki Hornöyan lintusaarelle oli elämys. Sääkin suosi ja vastoin ennusteita pääsimme nauttimaan linnuista viiden tunnin auringonpaisteessa. Retken hinta oli vain vajaa 20 euroa, joten suosittelen kaikille siellä päin liikkuville, kannattaa kokea. Saarella pesii suuria määriä lunneja (2), etelänkiisloja (2), pohjankiisloja ja karimetsoja.




Vaikka mantereen puolella piti olla sopuleita ja myyriä, niin näimme vain jälkiä niistä. Tunturikihutkin (2) turvautuivat marjoihin ja hyönteisravintoon, silti pesintää yrittäen. Merikihut (3) puolestaan pystyivät pesimään normaalisti, sillä ne eivät ole riippuvaisia pikkunisäkkäiden määristä.
Muista lokkilinnuista saimme kuvia mm. lapintiirasta, pikkukajavasta (nuori) ja isolokista.





Retken parhaat löydöt omalta osaltani olivat kuitenkin tien laidalla sähkötolpalla yöllä istuskellut tunturihaukka sekä tunturikiurut, joiden pesänkin saimme viisine poikasineen paikallistettua.


Kotiin oli lähdettävä, vaikka pidemmäksikin aikaa olisi haluttanut jäädä. Alkumatkan ajoimme sateessa, mutta satuimme sateen tauotessa Neljän Tuulen Tuvalle välipalalle yhtaikaa taviokuurnien kanssa. Limingassa heräsin aamulla mökin ulkopuolelta kantautuneeseen turkinkyyhkyn (2) huhuiluun ja retken viimeiset kuvat nappasin ennen kotiin lähtöä Virkkulan tornilla ohilentäneestä mustapyrstökuirista.



Tämä oli yksi parhaimmista ellei paras kuvausreissuni!